Heips taas!
Ajattelin tänään teille kirjoitella laulun ja soiton kadehdittavasta lahjasta jota minulla ei ole pätkääkään! Olisi todella mukavaa jos osaisi soittaa vaikkapa pianoa edes omiksi kotitarpeiksi ja itselleen iloksi, mutta ei! Tyttäreni jo pienenä tyttönä sanoi “ei äiti osaa laulaa, mummo vaan” ja tähän olen sitten uskonut ja jättänyt laulelemisen muille mitä nyt joskus saunan lauteilla vähän joululauluja tulee hoilattua.
Syy tällaiseen musiikilliseen pohdiskeluun on erittäin kauniissa nuoteissa joita meille paperikassillisen verran on kulkeutunut ja vaikka emme varsinaisesti kirjoja myy niin nämä oli ihan pakko säästää! Kuinka ovatkaan kauniita niiden kannet, 40- ja 50-luvulta!
Eikö olekin hauskan näköisiä, hyvin 50-lukulaisia, eihän näitä voi hävittää vaikkei soittaa osaakaan! Toinen itselleni ennen näkemätön on Lotta Svärd-laulukirja, en sellaista edes tiennyt olevan olemassa!
Tämä pieni kirjanen on painettu Helsingissä 1940 Tilgmanin kirjapainossa ja sisältää esimerkiksi hengellisiä ja isänmaallisia lauluja!
Nyt taidankin pienen pätkän lauleskella itsekseni täällä pikku puodissamme!
Mukavaa talvipäivää, odotellaan “Kaivattua kevättä”, kappale Suomi-Filmin elokuvasta “Linnaisten vihreä kamari”, sanat Usko Kemppi!
t. Hulda
